Jöröpirkot ja tarinatädit

En halua ostaa pirkkashampoota.

Se ei johdu siitä, että minulla olisi mitään Pirkkaa vastaan. Eikä siitä, että se olisi oikeasti niin huonoa että maksan hiusteni pelastukseksi 20 euroa enemmän kampaamon shampoista. Vaan siitä, että olen kuvitellut niin. Enkä minä halua myöntää itselleni tuhlanneeni rahani paljon kalliimpaan, jokatapauksessa viemäristä alasvaluvaan litkuun.

Hyvät markkinoijat kertova tarinoita, näinhän me olemme Seth Godinilta oppineet. Olen hyvä esimerkki tarinoiden uhrista. Minuun ei vedonnut halpa hinta, eikä neutraali, ihan nätti pakkaus. Mutta ne mallit, kuinka kauniita ne ovatkaan! Ammattilaisten sarja jopa, vain ne jotka OIKEASTI tietävät jostain jotain, käyttävät tätä shampoota. Pakkaus on moderni ja brändi viimeisen päälle houkutteleva. Ja mikä tuoksu! Ylellinen tuoksu jossa voi haistaa raikkaat hedelmät ja tuhlatun rahan.

On vaikea mennä kertomaan pitkäniän kosmetiikkamainonnan uhreille, että he ovat tosissaan pistäneet rahansa viemäristä alas. Että olisivat voineet ostaa pirkkaa ja säästyä omantunnontuskilta. Ei kaikki kosmetiikka toki turhaa ole, en minä sitä sano. Mutta järkevämpäänkin olisi voinut rahansa pistää. Itsellänikin oli tässä sulattelemista. Yritäppä sitten mennä sanomaan sitä leidille, joka TIETÄÄ, että jos ei olisi käyttänyt 20 vuotta anti-ageingtuotteita silmänympärysiholle sekä kaulan alueelle, niiden kummankin alueen nahka roikkuisi ainakin 10 cm alempana mitä nyt.

Ei se ole valehtelua se markkinointi, kyllähän rouva on saanut tuntemaan olonsa ainakin 10 vuotta nuorekkaammaksi. Ja kyllä hänelle tulee aamuisin hyvä olo kun kuulee purnukan korkin napsahtavan selektiivisesti ja tuntee juoneidensa silottuvan kultahippuisen, samettisen tuntuisen voiteen levittyessä kasvoille. Se ei olisi ollenkaan sama tunne jos länttäisi perusrasvaa naamaan.

Myös minusta on ihana tuntea kuuluvani samaan heimoon niiden mallien kanssa, joiden hiukset on taatusti pesty minun ammattilaisille tarkoitetulla lempparishampoolla. Ei minusta heidän näköistään tule, mutta voin kuitenkin tuntea kuuluvani jollain lailla joukkoon.

Sitä paitsi, ainahan niitä on kehuttu, kyllähän niiden täytyy olla parempia, enhän minä turhaan niitä ostaisi..

Vaikka shampoota en vaihda, jöröyteni alkaa kuitenkin rakoilla: selektiiviset napsahdukset jää kuulematta aamuisin kun länttään sitä perusrasvaa naamaan. Ja ihoni voi paremmin kuin koskaan.